Jonkinlainen kiikari on perusvaruste lintukirjan lisäksi. Nykyisin saa melko edullisia pikkukiikareita tarkoitukseen.

Lintukirjoista on hyvin laaja valikoima saatavilla. Tällä hetkellä (8.3.2018) paras kirja lienee Lintuopas Euroopan ja Välimemeren alueen linnut, ISBN 978-951-1-29509-9 painos vuodelta 2015. (Lars Svensson, Killian Mullarney, Dan Zetterström) 

Jos olet kiinnostunut bongauspaikoista ja ajo-ohjeista, on niihin Etelä-Suomesta olemassa kirja nimeltä Uudenmaan Lintupaikkaopas. Siinä on kerrottu mm. pikkutarkasti ajo-ohjeet tarkkailupaikoille. En tiedä mikä on tilanne muun Suomen osalta vastaavista teoksista.

Ei kannata vaatia itseltään aluksi liikoja. Kannattaa aloittaa vaikka oman pihapiirin linnuista ja opetella ne ensin. Harrastus kyllä vie varsinkin  luontoihmisen hyvin helposti mukanaan.

Seuraava vaihe on lintu-kaukoputken hankinta. Ne ovat melko kalliita ja käytettyjäkin on niukasti myynnissä. Itse onnistuin kuitenkin hankkimaan käytetyn 20-kertaa suurentavan putken, joka on perustarpeisiin aivan riittävä. Kaukoputkella näkee yksityiskohtia aivan eritavalla kaukanakin olevasta otuksesta. Sillä on muuten kiva katsella lintujen lisäksi vaikka kuuta tammikuun kuutamossa.

Tunnistamisen jälkeen alkaakin sitten kiinnostua lauluäänistä. Kun ne kerran oppii, on tunnistaminen lähes 100% varmaa, vaikka et näkisi koko lintua. Itse olen äänittänyt myös kutsu- ja varoitusääniä ja yhdistänyt ne äänitekoosteessa ko. linnulle. Tietokoneohjelman avulla yhdistäminen on helppoa. Musiikkiharrastukseni on selvästi helpottanut lauluäänien oppimista. Useampien lintujen laulu menee jossakin sävellajissa ja on ehdottaman täsmällistä. Tyypillinen poikkeama tästä on punarinta, joka sokeltaa sekalaista laulua vailla päätä ja häntää.

Lintutilanteesta saat ajankohtaista tietoa ympäri vuoden netti-osoitteesta www.birdlife.fi Voit suorittaa halutessasi sopivan suuruisen tukimaksun Birdlifen lintujen suojeluun. Saat vastalahjaksi Tiira-lehden, jossa kerrotaan ajankohtaisia lintuasioita sekä tietoa järjestetyistä linturetkistä eripuolilla Suomea.

Äänittäminen asettaa asialle aivan  toista luokkaa olevat haasteet, mutta antaa ihan jotain muuta kuin pelkkä lintutornissa tuijottelu.  Lintutornilta ei myöskään näe välttämättä alueen kaikkia lintuja.

Oma äänityshommani alkoi tavallaan mutkan kautta, koska minua alkoi kiinnostaa linnunlauluissa kaikki hienot vivahteet, jotka jäävät helposti kuulematta ympäristömelun ja luonnon omien äänien takia. Niinpä rakensinkin aluksi mikrofoni - kuulokeyhdistelmän äänien kuunteluun. Kohtasin todella upean äänimaailman ja uskomattoman hienot pikkuvivahteet jo melko alkeellisillakin laitteilla. Hyvin nopeasti tuli halu myöskin saada tallennettua nuo hienot äänet ja niinpä aloin äänittää ja kehitellä varusteita  tarkoitukseen sopivaksi. 

Jos haluaa ostaa suuntamikrofonin, paras tapa kai on aloittaa Googlaamalla. On syytä varautua melko korkeaan hintaan, koska on erikoistuotteesta kysymys. 
Tässä yksi esimerkki Sennheiser MKH 40-P48 kondensaattorimikrofoni, hertta, hinta 1700,- € (8.3.2018).

Aloin kehitellä itse tarkoitukseen sopivaa mikrofoniratkaisua, jossa heti alusta alkaen koin paraboolisen suuntamikrofonin ainoaksi oikeaksi. Perustekniikka on yksinkertainen ja idioottivarma, eikä vaadi mitään erikoisuuksia tai monimutkaisia prosessoriratkaisuja. Ratkaisun täytyy olla hyvä, koska mm. kaikissa satelliiteissa se on käytössä. Kaikille tuttu sovellutus asiasta on lautas-antenni. Ideana on ns. parabooli - muoto, joka kokoaa tehokkaasti  kaikki sitä kohti tulevat yhdensuuntaiset äänet, valon, radioaallot ja sähkömagneettiset signaalit polttopisteeseen. Kääntäen sitä voidaan käyttää tehokkaana suunta-antennina tai vaikkapa valonheittimenä joka onkin tyypillinen sovellus mm. armeijassa. 

Aluksi laitoin yhden mikrofonin polttopisteeseen, mutta luovuin siitä nopeasti liian tarkan suuntavaikutuksen takia. Pensaikossa tai vastaavissa tilanteissa, joissa lintua ei päässyt näkemään, kohdistaminen oli tosi vaikeaa. Seuraavassa vaiheessa laitoin kaksi mikrofonia hiukan sivuun polttopisteestä ja käytännön toimivuus parani heti. Samalla äänitys muuttui stereofoniseksi. Kohdistaminen oli kuitenkin edelleen hankalaa äärioloissa korkeussuunnassa. Nykyisessä versiossani on neljä mikrofonia, joiden signaalit yhdistän stereoksi itse tekemälläni erikois-esivahvistimella. Tämä toimii hyvin ja olen päässyt puristamaan paraboolin koon 40 cm:iin, joka on tärkeä ominaisuus kun liikut metsässä ja pusikossa. Samalla sain mikrofonin painon pieneksi. Seuraavassa kuvassa näkyy tämänhetkinen äänitysvarustus.

Käyttämäni nauhuri on ns. digitaalinauhuri, jossa on tasomittarit molemmille kanaville ja mikrofonien sisäänmenoille on myös manuaalinen tasonsäätö, joka on ehdoton edellytys tässä hommassa. Automaattista tasonsäätöä ei voi käyttää lainkaan, koska lintu tyypillisesti pitää tauon seuraavan säkeen välillä ja silloin automatiikka säätää herkkyyden täysille ja vahvistaa samalla kaikki ympäristöäänet. Laitteessa pitää olla myös johdon päässä oleva käyttönäppäimistö, joka kuvassa näkyy oikeanpuoleisessa olkahihnassa. Kuulokkeet pitää olla helposti korvilta sivuun siirrettävät kuten kuvassa, koska perus ympäristön kuuntelu ei onnistu tiukat kuulokkeet korvilla.